Usko ja uskomukset olivat näkyvä osa keskiajan ihmisten elämää (ks. luku Keskiajan ihmiskuva), joten eri uskonnot näkyvät pelissä selvästi. Kettilmundssonin familialla on oma pappi, pater Martinus, jonka rouva Serafia on valinnut toimimaan Jumalan ja pyhimysten sekä familian välikappaleena.

Terveenä ollessaan herra Jeppe antoi omasta hurskaudestaan huolimatta palvelusväkensä pitää oman uskontonsa, kunhan kävivät Herran huoneessa silloin kun piti ja toimivat katseilta piilossa.

Nykyään tilanne on paljon tiukempi, sillä rouva Serafian mukaan herra Jeppe tahtoo lähteä hurskaasta familiasta. Rouva Serafia onkin omin käsin kirvoittanut palvelusväen selkänahkoja pakanuutta tavatessaan ja pitää huolen että familia osallistuu päivän rukoushetkiin.