Kettilmundssonin familian tavallinen talvipäivä
Ensimmäisenä familiassa heräävät Pater Martinus ja keittiöpiika Hellikki. Huovit toki ovat vartioneet vuoroissa läpi yön, samalla kun päärakennuksessa nukkuvat enemmän tai vähemmän rauhaisaa unta vallasväen naiset ja piiat rouvastuvassa. Herra Jepen vuoteen äärellä valvoi aina joku, aiemmin se oli ollut rouva Serafia, mutta nykyään herran unta ja vointia valvomassa oli ollut Hedda.
Piiat heräsivät primaan, eli aamukuuden rukoushetkeen, mennessä ja osallistuivat siihen jos töiltään kerkesivät. Jos rouva Serafia oli herännyt aikaisin valvomaan talon töitä, keräsi hänen kylmä katseensa piiat ja huovit mukaan myös töiden äärestä. Ainoastaan keittokodan tulta ei jätetty valvomatta missään olosuhteissa, ja siitä huolehtiminen oli keittiöpiika Hellikin työtä.
Priman jälkeen palvelusväki käsiksi päivän töihin. Ensimmäiseksi valmistettiin aamiainen talon väelle. Aamiaiseen kuului tavallisesti puuroa ja suolakalaa, kesällä myös piimää. Vallasväki heräili hiljalleen aamiaiselle, joka asetettiin tarjolle sinä aikana, eli kun isäntäväki osallistui tertia-messuun yhdeksän aikaan. Rouva Serafia heräsi muita aiemmin, sillä hän halusi valvoa viimeistään aamiaisvalmisteluiden moitteettoman sujumisen ja tarkastaa aitat piikojen kanssa.
Aamupäivän aikana hoidettiin päivänvaloa tarvitsevia talon asioita ja vallasväenkin rouvat tekivät käsitöitä, toki hienompia ja kalliimpia kuin piiat, hyödyntäen kaiken taivaalta lankeavan valon. Huovit tarkastivat aseensa ja panssarinsa. Aamupäivä päättyi puolen päivän rukoushetkeen sextaan, jossa koko familian väki hiljentyy ennen puolisen tarjoilua. Puolinen tarjoiltiin joko pääsaaliin tai erikseen rouvastupaan ja miestupaan, miten isäntäväki kulloinkin hyväksi näki. Tämä riippui etupäässä siitä, kuinka paljon miesväkeä oli paikalla.
Kevyen ruuan jälkeen on otollinen aika pater Martinuksen opettaa familian nuoria neitoja Ikitieraa ja Meripäivää. Samalla muukin rouvastuvan väki voi viihdyttää itseään marttyyritarinoiden kuuntelulla ja muistella ave mariaa ja pater nosteria. Hiipuvassa päivänvalossa piiat valmistavat päivän pääateriaa, joka paastopäivinä maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina oli kalaa. Tässä vaiheessa huovit suorittivat päivittäiset ase- ja taisteluharjoitukset.
Päivän päämessussa nonan eli kello viidentoista aikaan saatiin kuulla saarna ruotsiksi ja vallasväki nautti ehtoollisella Kristuksen ruumiin, papin huolehtiessa Hänen verestään. Nonan messun jälkeen nautittiin päivän pääateria, aina pääsalissa. Toisinaan huovit söivät myös pääsalissa miestuvan sijaan. Piiat söivät keittiössä tai missä tahansa pois silmistä kuulomatkan päässä. Pääateriaa arvioitiin sen keston mukaan. Vieraiden aikana pääateriaa täydennettiin niin juhlavaksi kuin vuodenaikaan nähden oli mahdollista.
Illanvietto jatkui ateriasta toipumisen merkeissä, kunnes iltakuudelta tuli vesperin rukoushetken aika. Illalla kerrottiin tarinoita ja keskusteltiin, joko rouvastuvassa naisten kesken tai pääsalissa, riippuen familiassa paikalla olevan isäntäväen koostumuksesta.
Familian päivä päättyi kompletoriumin rukoushetkeen iltakahdeksalta. Sen jälkeen aloitettiin yöhön valmistautuminen. Huovipäällikkö varmisti talon turvallisuuden kiertämällä sen kauttaaltaan ja varmistamalla yövartioinnin. Piiat huolehtivat keittiön ja asuintilat valmiiksi seuraavaa aamua varten, mikäli sitä ei aiemmin olut keritty tehdä. Rouva Serafian alati valvova katse määritteli, milloin kaikki oli valmiina yöpuulle valmistautumista varten.